Saamelaisten asiat edistyvät
Kansallispäiväänsä huomenna viettävillä Suomen saamelaisilla on nyt paremmat näkymät kuin vuosiin heille tärkeiden asioiden nytkähtämisestä eteen päin.
Näkyvin merkki uudesta on Inariin valmistunut saamelaisten kulttuuri- ja hallintokeskus Sajos. Rakennus antaa omalta osaltaan myös kunnolliset ulkoiset puitteet saamelaisen kulttuuri-itsehallinnon toteuttamiselle.
Sajoksen avajaisia samoin kuin saamelaiskäräjien uuden toimintakauden alkua juhlitaan kuitenkin vasta huhtikuun alussa. Tänään valittavaa Suomen uutta presidenttiä odotetaan mukaan juhlaan. Tarja Halonenhan kävi monesti virkakautensa aikana saamelaisten arvovieraana, Kekkosesta puhumattakaan.
Sitä ennen täytyy saamelaiskäräjien valita itselleen uusi puheenjohtaja. Jatkaako nykyinen presidentti, tunturisaamelainen Klemetti Näkkäläjärvi Enontekiöltä vai onko aika nuoremman polven astua johtoon?
Mielenkiintoista joskin ehkä yllättävääkin olisi, jos johtajaksi valittaisiin kolttasaamelainen, vaalien ääniharava Tiina Sanila-Aikio Sevettijärveltä, vaikka hänellä lienee kannatusta omien joukkojensa lisäksi laajemminkin. Entä ilmaantuuko Tenon suunnalta vielä ehdokas kisaan?
Suomen presidentin toimenkuvaan verrattuna saamelaisten johtajan työ on monipuolisempaa. Asioiden ajaminen muiden kanssa ympäri maailmaa vaatii osaamista ja yhteistyökykyä. Lisäksi hänen pitää pystyä toimimaan kotijoukkojaan tyydyttävällä tavalla.
Kun saamelaiskäräjien kokoonpano nuortui ja muuttui rajusti vaaleissa, niin toivottavasti samalla vanhat keskinäiset kiistat unohtuivat.
Esitys saamen kielten elvyttämiseksi valmistuu ilmeisesti helmikuun lopulla, jonka jälkeen ehdotus käy lausuntokierroksen. Lopullisen elvytysohjelman toimeenpano alkanee jo tänä keväänä.
Enää noin kolmannes saamelaisista asuu saamelaisten kotiseutualueella, ja väheneminen jatkuu. Kun sen lisäksi 400 saamea äidinkielenään puhuvaa kuoli vuoden aikana, niin saamen kielen tulevaisuus on vaakalaudalla. Pelkällä keinotekoisella elvytyksellä ei kieli voi pitkään elää.
Jotta kieli ja saamelainen kulttuuri säilyy - toki sekin koko ajan muuttuen-, niin pitää turvata myös ns. perinteisten saamelaiselinkeinojen säilyminen ja saamelaisten mahdollisuudet elää kotiseutualueellaan. Silloin täytyy puhua myös maankäytöstä.
Maankäyttöasioissa päällimmäisinä ovat kaavoittaminen - Inarinjärven osayleiskaava ja Kilpisjärven yleiskaava - sekä kullankaivuu saamelaisalueella. Parikymmentä vuotta kiistelty ILO 169-sopimuksen ratifiointikin toivottavasti nytkähtää eteen päin.
Oikeusministeriö on lähettänyt lausuntopyynnön asiasta eri ministeriöille ja saamelaiskäräjille. Käräjiltä odotetaan nyt ehdotusta, miten asiassa tulisi edetä ja mitä ratifiointi Suomessa edellyttää.
Ehkä vihdoin saadaan konkretiaa keskusteluun, joka monin osin on vellonut uskomusten ja luulojen varassa faktan sijaan.
Ovatko suomalaiset olleet kolonialisteja saamelaisia kohtaan vai eivät? Omaa historiaansa pohtii kirkko arkkipiispan johdolla viikonvaihteessa Inarissa ns. sovitusseminaarissa. Uutta aineistoa tuonee keskusteluun myös professori Veli-Pekka Lehtolan huomenna julkaistava uusin tutkimus.
