Ennakkosuosikki lunasti odotukset

Suomen seuraava presidentti on Sauli Niinistö.

Jo kuuden vuoden ajan Niinistö on ollut presidenttigallupien ylivoimainen suosikki, ja moneen kertaan ennustettua vaalivoittoa voitiin sunnuntaina tuulettaa jo ennakkoäänestyksen tuloksen perusteella.

Niinistön valinnan varmistivat toisella kierroksella ensimmäisessä vaalissa Paavo Väyrystä ja Timo Soinia kannattaneet.

Vuonna 1948 syntynyt Niinistö valittiin eduskuntaan ensimmäisen kerran vuonna 1987. Lakimieskoulutuksen saanut uusi presidentti on profiloitunut lähinnä talousmiehenä: hän on toiminut sekä valtiovarainministerinä että Euroopan investointipankin varatoimitusjohtajana.

Niinistöä pidetään itsenäisenä toimijana: oman tiensä kulkijana, joka ei välttämättä kuuntele ohjeita omalta puolueeltaan eikä muiltakaan halukkailta neuvonantajilta. Hän on ilmoittanut puolustavansa suomalaista elämänmuotoa ja arvomaailmaa, joka luo myös pohjaa maamme kansainväliselle menestykselle.

Niinistön presidenttikautena on erityisen mielenkiintoista nähdä, miten Suomen Nato-suhde kehittyy. Tulevan presidentin kanta on, että eurooppalainen Naton ulkopuolinen puolustusyhteistyö tiivistyy, mutta jossakin vaiheessa sen rajat tulevat vastaan. Silloin voi Niinistön mukaan tulla eteen kysymys jäsenyydestä.

Vaalin kakkonen Pekka Haavisto teki hyvän kampanjan. Haavisto kohosi ehdokkaiden ynnämuut-osastosta vajaa kuukausi ennen vaalin ensimmäistä kierrosta varteenotettavaksi presidenttiehdokkaaksi.

Ehdokkaan tappiosta huolimatta on oikeutettua puhua Haavisto-ilmiöstä. Se tempasi mukaansa erityisesti kasvukeskusten ja kaupunkien nuoret aikuiset, mutta Mäntyniemeen saakka se ei yltänyt. Ilmiö saavutti huippunsa ensimmäisen vaalin alla ja tulosiltana.

Ilmeisesti Haaviston pääsy toiselle kierrokselle tuli jonkinmoisena yllätyksenä hänen kampanjaorganisaatiollekin, koska uutta vaihdetta ehdokkaan kannatuksen edelleen nostamiseksi ei saatu päälle. Itse ehdokas jatkoi kampanjaansa myös toisella kierroksella vaalikampanjan aikana tutuksi tulleella tyylillä. Asiat hyvin hallitsevalla Haavistolla on kyky esiintyä uskottavasti yleisön edessä ja erityisesti televisiossa. Uudet avaukset kuitenkin puuttuivat ja sitä myöten myös uudet ja vaalivoittoon tarvittavat äänestäjät.

On jo todettu, että Haaviston presidenttiehdokkuuden merkitys Suomelle oli hänen vaalikampanjaansa suurempi. Suvaitsevaisuus, tasa-arvo, kansainvälisyys ja kestävä kehitys ovat arvoina hänen kampanjansa kautta tulleet suomalaisille entistä tutummiksi.

Toivottavasti entistä useammalle on käynyt selväksi myös se, että ihmisen sukupuolinen suuntautuneisuus ei ole ratkaiseva tekijä arvioitaessa hänen kyvykkyyttään hoitaa yhteiskunnallisia tehtäviä.

Presidentin tehtävä on hoitaa Suomen ulkopolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa. Presidenttiin kohdistuvien odotusten, kansalaisten ehdokkaille esittämien kysymysten ja televisiokeskustelujen perusteella päämiehen valtaoikeuksien voisi kuvitella olevan huomattavasti suuremmat. Presidenttiin halutaan erityisesti huonojen aikojen uhatessa turvautua niissäkin asioissa, jotka eivät hänen valtapiiriinsä kuulu.

Valtaoikeuksia tai ei presidentti on edelleenkin kansakunnan henkinen johtaja. Hänellä on tai ainakin pitäisi olla arvovaltaa, jonka turvin hän voi lausua mielipiteitään siitä, miten maata tulisi kehittää. Hän voi nostaa esiin epäkohtia ja esittää korjausehdotuksia omasta aktiivisuudestaan riippuen.

Tätä valtaa käyttää seuraavat kuusi vuotta Sauli Niinistö.