Resurssipula kiusaa poliisia

Poliisi on yhteiskunnan kenties keskeisin perusturvasta vastaava elin. Poliisin merkityksestä turvallisuudelle puhuttaessa paino on yhdyssanan molemmissa osissa, sekä perus- että turva-sanassa.

Kansalaisten luottamus poliisiin on korkealla tasolla. Erityisesti kansainvälisessä vertailussa kansalaisten luottamus poliisiin niin yksilöinä kuin laitoksena on Suomessa erityisen korkealla ja se on vankkumatonta.

Julkisiin palveluihin kohdistuu kaikilla lohkoilla suuria paineita tehostaa toimintaa ja erityisesti säästää. Näissä säästötoimissa näyttää kuitenkin piilevän suuri uhka. Poliisilla ei ehkä piankaan ole riittävästi resursseja vastata tehtävistään moitteitta.

Säästöt ja poliisiorganisaation uudistamisessa saadut epätyydyttävät tulokset uhkaavat jopa rapauttaa poliisikunnan vastuuntuntoa sekä työ- että yleistä moraalia.

Näin on käymässä ainakin Helsingin Sanomien uutisten ( 3.2 ja 4.2) mukaan. HS:n uusitointi kertoo paljolti suurten kaupunkien poliisilaitosten palveluksessa olevien poliisien kokemuksista.

Tiukkenevat resurssit ja yhä uudet säästövaatimukset tuntuvat myös pienissä poliisilaitoksissa. Peräpohjolan poliisilaitoksellakin setvitään kustannustehokkuutta palveluverkon rakenteisiin.

PS:n uutisen (2.2) mukaan Peräpohjolan ja myös Lapin poliisilaitosten poliisiasema- ja palveluverkko saattaa harventua tuntuvasti.

Palvelupisteistä annettavat lupapalvelut kyettäneen hoitamaan erilaisin järjestelyin, mutta ongelmaksi muodostuu kentällä toimivien poliisien väheneminen. Jos kansalainen tietää, että poliisi on satojen kilometrien päässä, on siitä seurauksena turvallisuuden ja sen tunteen heikkeneminen.

Poliisin organisaatiota uudistettiin muutama vuosi sitten vähentämällä rajusti poliisilaitosten määrää. Entistä laajemmalla alueella toimivien poliisilaitosten johto keskittyi isompiin kaupunkikeskuksiin ja yhä kauemmaksi monista alueen asukkaista.

Laitoksien vähentämisen myötä luvattiin, että johto-organisaatiota ohennetaan ja kentällä toimivaa poliisia vahvistetaan. Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Tavallisia poliisimiehiä ja -naisia suorastaan jurppii se, että johtajien määrä ei ole vähentynyt. Lisäksi poliisiorganisaation korkein huippu on vain entisetään paisunut.

Poliisilaitosten koon kasvu on tuonut mukanaan byrokratian ”normaalin” paisumisen. Entisaikaan toimineet nimismiespiirit olivat niin sanotusti ihmisen kokoisia. Nimismies vastasi alueellaan kaikesta, eikä hän tarvinnut tehtävässään laajaa esikuntaa.

Kentällä toimivat poliisit kertovat työmäärän ja -paineiden jatkuvasta kasvusta. Poliisi ei aina kykene tekemään töitään kunnolla, kuten tapana on. Vaarana on työsuojelun ja myös työhön liittyvien asenteiden rapautuminen.

Poliisin resursseihin ei ole luvassa helpotusta. Jos nykyisellään poliisin vahvuus kokonaisuudessaan on poliisiylijohtaja Mikko Paateron mukaan kohtalaisen hyvä, ovat isot säästöt edessä.

Tulevina vuosina poliisien määrä putoaa nykyisestä 7 800:sta tuhannella. Jos vähennys kohdistuu - kuten näyttää - kenttätyötä tekeviin poliiseihin, ollaan uhkaavalla tiellä.