Kaksi puoluekokousta, kaksi käsikirjoitusta

Sosiaalidemokraateilla ja keskustalla on edessään poikkeuksellisen mielenkiintoiset puoluekokoukset. Demarit kokoontuvat Helsinkiin toukokuun lopulla. Keskustan väki kerääntyy Rovaniemelle kaksi viikkoa myöhemmin.

Sosiaalidemokraateille kaksivuotinen puoluekokouskausi on ollut synkkä. Eduskuntavaalit jatkoivat Jutta Urpilaisen puheenjohtajakauden tappioiden sarjaa. Keskustan romahdettua vaaleissa Sdp:lle avautui silti reitti hallitukseen.

Presidentinvaaleissa puolue teki huonomman tuloksen kuin koskaan aikaisemmin. Nyt hallitus on käynnistänyt kuntauudistuksen, jolle Sdp:n kuntasiivestä löytyy paljon jyrkkiä vastustajia. Keväällä hallitus joutuu päättämään massiivisista säästötoimista ja ehkä tuntuvistakin veronkorotuksista.

Toukokuun puoluekokouksessa puretaan ja purkautuu suuria paineita. Kesän jälkeen edessä ovat kuntavaalit. Jos puolue ei pääse irti presidentinvaalien shokkituloksen aiheuttamasta alakulosta, valmistautuminen kuntavaaleihinkaan ei käy sormea napsauttamalla.

Monella tavoin usvaisesta tilanteesta huolimatta Sdp:n yksi asia on selvä ennen puoluekokousta. Jutta Urpilainen ei saa edes haastajaa puheenjohtajavaaliin.

Urpilainen on ollut yllättävän tormakka valtiovarainministerinä. Urpilainen ei ole Sdp:n ongelma. Vaikka hänestä ei ole toistaiseksi ollut niiden ratkaisijaksikaan, ketään tasavertaista kilpailijaa ei ole näkyvissä. Kuin selkäytimestä nouseva puoluejohdon vastustus näyttää kirvonneen Erkki Tuomiojastakin.

Sen sijaan keskustan keväässä puheenjohtajakisa voi nousta jopa päällimmäiseksi asiaksi. Vakuuttavan presidentinvaalikampanjan tehnyt Paavo Väyrynen ilmoitti viime tiistaina, että hän tavoittelee Rovaniemellä puolueen puheenjohtajuutta.

Kun Mari Kiviniemikin on jo ilmoittanut haluavansa jatkaa puheenjohtajana, edessä on todennäköisesti armottoman kova kisa. Puheenjohtajan paikalle odotetaan ilmoittautuvan ainakin puolenkymmentä halukasta. Varapuheenjohtajistosta löytynee halua kurkottaa korkeammalle, eikä nuortenkaan oma ehdokas ole suljettu pois.

Riippumatta puheenjohtajakisan nimistä tai vaalin lopputuloksesta, voi olettaa, että kamppailun taisteluparin muodostavat juuri Kiviniemi ja Väyrynen. Kiviniemellä on yhä laaja kannatus erityisesti keskisessä ja eteläisessä Suomessa. Väyrysen kyky, sitkeys ja rutiini kampanjoida on omalla tavallaan vakuuttavinta maassa.

Lisäksi Kiviniemen ja Väyrysen näkemyksistä löytyy riittävästi linjaeroja tuomaan särmää kamppailuun. Keskustassa ei ole itse asiassa pitkään aikaan käyty puheenjohtajakisan yhteydessä tiukkaa, tasaista linjataistelua. Nyt sellainen voi syntyä.

Tai sitten jopa jo lähiviikot voivat osoittaa, että kunniapuheenjohtajan paikalta ei todellakaan ole paluuta puheenjohtajaksi.

Siitä ei ole epäilystä, etteikö keskustaväki näkisi mielellään Paavo Väyrystä kiertämässä Suomea kuntavaalien kampanjoinnin merkeissä.

Tilaa ja tilausta kovin räiskyvältä puheenjohtajakisalta voi viedä sekin, että maan politiikassa koko kevät on miinoitettu harvinaisen järeillä kiistoilla. Keskusta on kuitenkin pitkäaikaisena hallituspuolueena oppinut laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen.