Talvisilla teillä tarvitaan malttia

Talviajo on taitolaji. Tämä on huomattu jälleen tänä talven, kun pyry ja pakkanen vuorottelevat ja koettelevat niin kuljettajaa kuin kulkuneuvoakin.

Valitettavasti talviliikenteen pelisäännöt näyttävät monilta kuljettajilta olevan hukassa. Talviteillä pyritään ajaman samalla tavalla kuin kesäkelillä.

Lumen pöllytessä moni kuski ei ymmärrä hiljentää ajokkinsa vauhtia vaan lähtee jopa ohittamaan edellä ajavaa. Myös kelivaroitukset tuntuvat menevän autoilijoilta ohi korvien. Tästä hyvä esimerkki on reilun viikon takaa Helsingin seudulta, jossa Lahden väylällä pyryssä kolaroi satoja autoja. Liki samanlaiset sääolot Meri-Lapissa oli viime maanantaina.

Ajo-olosuhteilla on suuri vaikutus onnettomuusriskiin, mutta vastuu turvallisuudesta on aina ajoneuvon kuljettajalla.

Suomalaisille on jo vuosia markkinoitu maltillista ajotyyliä. Käytännössä se tarkoittaa liikennesääntöjen noudattamista, riskitilanteiden tunnistamista ja ennakointia sekä liikenneruuhkiin sopeutumista. Turvallisen liikenteen kannalta hyviä ominaisuuksia ovat myös toisen huomioon ottaminen, rauhallisuus ja itsehillintä. Erityisesti talvella korostuu vielä oikean tilannenopeuden merkitys.

Suomalaiset tunnetaan omapäisenä, kovapäisenäkin kansana. Pääsääntöisesti se on hyvä ominaisuus, mutta liikenteessä se lisää selvästi onnettomuusriskiä.

Yhtä viisastenkiveä suomalaisten talviajon kohentamiseen ei ole. Kyse on lopulta kuljettajien yleisestä asennoitumisesta. Kuljettajien pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja tarkkailla omaa ajamistaan. On pidettävä etäisyydet ja tarvittaessa ajettava hitaammin. Uudet tekniikat pitäisi ottaa käyttöön kelivaroituksissa: tekstiviestin käyttöönotosta voisi aloittaa.

Autojen turvallisuus on parantunut ja se on ehkä tuonut kuljettajille perusteetonta turvallisuuden tunnetta. Se vieraannuttaa luonnon voimasta ja vie riskinottoon liikenteessä. Monet kuljettajat eivät yksinkertaisesti usko, että onnettomuus voisi juuri heitä kohdata tai he voisivat sen aiheuttaa.

Todennäköisimmin talviajotaitokin paranee harjoittelemalla. Autokoulussa talviajoa on harjoiteltava entistä enemmän ja opetusta olisi annettava jo ajokortin saaneillekin. Kysymys ei ole pelkästään liukkaan kelin koulutuksesta. Se ei anna ohjeita, miten toimia äkillisissä säämuutoksissa eikä välttämättä paranna asenteitakaan.

Haasteita koulutuksessa on paljon. Kesällä talviajoa ei voi harjoitella, ja kuka lähtee koulutuksen, jos kustannukset on maksettava itse.

Julkinen raha on näinä aikoina entistäkin tiukemmalla, jos kohta on syytä miettiä, olisiko onnettomuuksien ehkäisy edullisempaa kuin niistä aiheutuneiden kustannusten maksaminen.

Talven myrskyissä kannattaa aina myös katsoa, voisiko oman auton jättää kotiin ja katsoa vaihtoehtoisia matkustustapoja.