Kunnilla keskeinen rooli varautumisessa

Joulun ajan myrskyt katkaisivat sähköt kymmenistä tuhansista talouksista pahimmissa tapauksissa jopa viikoiksi. Taannoinen Nokian vesiskandaali pilasi kaupungin juomaveden ja sairastutti sadat ihmiset.

Kriisitilanteet ovat todellisia uhkia. Niitä voi tapahtua alueellisesti pienelläkin alueella, mutta katastrofien uhreiksi joutuneille ihmisille ne ovat hyvin ankaria paikkoja.

Nykyinen kehittynyt yhteiskunta on hyvin haavoittuvainen. Energiajärjestelmät, tietojärjestelmät, viestiyhteydet, monet yhteiskunnan toimintajärjestelmät voivat vioittua kohtalokkaalla tavalla.

Niihin pitää valmistautua. Niin myös tehdään. Yksi tärkeä osa yhteiskunnan rattaiden mahdollisimman hyvän pyörimisen kannalta on kunta. Pelkästään pelastusviranomaisten hätätilatoiminnat eivät riitä, vaan poikkeuksellisissa oloissa pitää pystyä myös huolehtimaan arkipäivän toimintojen sujumisesta.

Perinteisesti kunnissa poikkeustilanteita varten laaditut suunnitelmat ovat olleet palopäällikön kaapissa, usein jopa hieman pölyttyneinä.

Nykyisin pelastustoimi on järjestetty maakunnallisesti, toki kunnallisin vastuuhenkilöin. Silti kunnissa on oltava ajan tasalla olevat suunnitelmat poikkeusoloja varten.

Sotilasaikakauslehdessä (1/12) kirjoittavat lippueamiraali evp. Bo Österlund ja VTM Mauri Hermunen kuntien toimintojen jatkuvuudenhallinnasta ja varautumisesta.

Kirjoittajat muistuttavat, että poikkeusolojen varalta turvaudutaan ensisijassa pelastustoimeen ja terveyshuoltoon. Kunnilla itsellään ei ole viranomaisstatusta. Poikkeuksen muodostaa kuntien omistama aluepelastuslaitos.

Poikkeusoloissa tarvittavat tehtävät kuuluvat viranomaisille. Näin kunnat jäävät ulkopuolelle, vaikka ne ovat yhteiskunnan perussoluja.

Kunta on kuitenkin paljosta vastuussa myös poikkeusoloissa. Kattavissa varautumissuunnitelmissa kunnat ovat toki aktiivisia ja keskeisiä toimijoita.

Yleisenä periaatteena varautumissuunnittelussa pidetään usein lausumaa, jonka mukaan ”helpommista tehtävistä kyllä selviää, jos vaikein osataan”. Periaate varmaan sopii sotilaallisen maanpuolustuksen suunnitteluun.

Eräällä tavalla laajempi näkemys on koottu kokonaisvaltaisesti Yhteiskunnan turvallisuusstrategiaksi, YTS-2010:ksi.

Strategian myötä kunnista tulee keskeisiä pilareita yhteiskunnan varautumisessa. Onhan niin, että jokainen onnettomuus tai vahinko tapahtuu jonkin kunnan ja samalla sotilasorganisaation yksikön alueella.

Näiden varassa paljolti on kansalaisten turvallisuuden järjestäminen ja ylläpitäminen paikallisesti.

Kuntien pitää keskeisesti ottaa varautuminen haltuunsa. Varautumisen pitää myös olla kunta-alan työntekijöiden perustehtäviin kiinteästi kuuluvaa toimintaa.

Varautuminen tuntuu ylimitoitetulta silloin kun mitään ei satu, mutta alimitoitetulta silloin kun jotakin sattuu. Tässäkään asiassa vara ei venettä kaada.