Investointitahdin lasku huolestuttaa
Vähän sanojasta riippuen painotetaan menoleikkauksia ja veronkorotuksia tai panostuksia taloudellisen kasvun edellytysten luomiseen. Vähän sanojasta riippuen halutaan myös näitä kaikkia asioita.
Ankeat taloudelliset näkymät vaativat ihan oikeita otteita, jopa kaikkia edellä mainittuja.
Taloudellinen kasvu on välttämättömyys nykyisen kaltaisen hyvinvoinnin kustantamiseksi. Kasvu vaatii investointeja tuotannolliseen toimintaan. Investoinneista on kuitenkin pula. Into investoida on Suomessa hiipunut jo pitkän ajanjakson.
Euroon liittymisessä yksi Suomen keskeinen perustelu oli, että yhteisvaluutta-alueessa Suomen kiinnostavuus investointikohteena kasvaisi. Investointien tuloa ei voisi estää, kun vakaa ja ennustettava euro takaisi suomalaisille yhdenvertaiset ja paremmatkin olot muun Euroopan kanssa.
Toisin on käynyt. Eikä syy ole yksin vuoden 2008 finanssikriisiä seuranneen talousromahduksen. Suomi ei ole ihmeemmin kiinnostanut sijoittajia koko euron aikana.
Investoinnit Suomeen ovat hiipuneet tasaista tahtia. Tehdyt investoinnit eivät ole riittäneet korvaamaan edes pääoman kulumista ja vanhenemista. Hiipuminen on jatkunut myös viime vuonna. Torstaina Suomen Pankki kertoi vaihtotaseen pudonneen miinukselle.
Suomen talous vaatii tähän astiseen nähden kovasti toisenlaista huoltoa. Jotakin pystyttäisiin tekemään, kun Suomi ei onneksi ole vielä joutunut taantumaan. Lähitulevaisuudessakin nähdään joitakin valopilkkuja.
Suomen vanha teollinen pohja ei ole menneisyyttä, vaikka metsä- ja metalliteollisuus ovat supistuneet. Niiden sijaan teollisten huoltopalveluiden, tuotekehityksen ja tiedon vienti on vauhdittunut. Tämä puoli on taseeltaan positiivinen.
Elinkeinoministeri Jyri Häkämies (kok.) ja työministeri Lauri Ihalainen (sd.) ovat saaneet pyytämänsä selvityksen kilpailukyvyn parantamisesta. Selvityksen on tehnyt kovan yritysjohtajakokemuksen omaava, viime vuonna eläkkeelle jäänyt vuorineuvos Jorma Eloranta.
Elorannan investointiraportti listaa niitä toimia, joita yritysjohtajat ovat valtiovallalta jo kauan peränneet. Vaikka elinkeinoelämä yksimielisesti raporttia suitsuttaa, on se otettava vakavasti.
Eloranta työsti viidessä kuukaudessa neljäkymmentä toimenpide-ehdotusta sisältävän satasivuisen raportin.
Laaja esityslista pitää sisällään mm. Finnveran rahoituskapasiteetin kasvattamisen, Baltian ja Suomen välisen kaasuputken, työperäisen maahanmuuton lisäämisen ja pohjoisen kannalta tärkeät kaivosteollisuuden kehittämisen ja esityksen Jäämeren radasta.
Eloranta perustelee vahvasti yritysverotuksen muutoksia. Hän laskisi yhteisöverokantaa vielä reippaasti nykyisestä 24,5 prosentista, johon se tämän vuoden alussa pudotettiin. Tavoite on 20 prosentissa.
Esitys pitää sisällään elinkeinoelämän esillä pitämän ajatuksen, että lievempi verotus lisää taloudellista toimeliaisuutta ja työtä ja sitä kautta kokonaisverotuotto kasvaa kasvun myötä.
Ajatus siis perää malttia odottaa vaurastumista. Verohelpotukset tuovat tuloksia, mutta niitä on mahdoton verrata tilanteeseen, jossa veroja kiristetään. Rinnakkaistodellisuuksia ei ole.


Suomen maariski on kasvanut liian isoksi.
Yrittäjyys ja yrittäminen on samanlaisessa tilassa nyt kuin sotaveteraanit 1950- ja -60-luvuilla.
Sosialistiseen kasvatusjärjestelmäämme ei myöskään ole koskaan kuulunut yrittäjyyskasvatus edes kauppakoulussa.
Nuo kolme perussyytä tunnistan, miksi hyvinvointivaltio on vaarassa. Toki niitä on muutamia muitakin syitä, tunnettujakin.
Ilmoita asiaton kommentti