Hyvä veli -järjestelmä on vahva vaikuttaja

Kun maailman maita asetetaan paremmuusjärjestykseen opetuksessa, varallisuudessa, terveydessä tai turvallisuudessa, Suomi keikkuu poikkeuksetta vähintäänkin kärkikymmenikössä. Usein aivan keulapaikoilla.

Kukoistus kaikessa tässä edellyttää hyvää ja toimivaa hallintoa. Suomalainen tietää ja voi luottaa siihen, että häntä kohdellaan säällisesti ja tasapuolisesti viranomaisessa, sen kaikissa kammareissa.

Korruptiota vastaan kamppailevan Transparency-järjestön listauksen mukaan Suomi on – yhdessä Tanskan kanssa – maailman toiseksi vähiten korruptoitunut maa. Kaksikon edelle yltää vain Uusi Seelanti.

Tarvittaessa ja halutessaan Suomi kykenee myös nopeaan korjaussarjaan. Vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen julki tullut vaalirahajupakka painoi pahasti politiikan ja poliitikkojen uskottavuutta.

Vuonna 2009 tehty eurobarometri EU-maiden korruptiosta kertoi, että suomalaisista 63 prosenttia uskoi lahjusten liikkuvan myös suomalaisessa politiikassa tai valtaa käytettävän siellä muuten väärin.

Sen jälkeen vaalirahoituksen sääntöjä on tiukennettu ja valvontaa tehostettu. Samalla myös kansalaisten luottamus on noussut.

Viime viikolla julkistetussa uudessa eurobarometrissa lahjuksiin tai muihin väärinkäytöksiin suomalaisista vastaajista uskoi 38 prosenttia.

Suomenkin luku on yhä korkea, mutta kuitenkin selvästi alle EU-maiden keskiarvon. Barometrin mukaan peräti 57 prosenttia EU-maiden kansalaisista uskoo korruption vaikuttavan politiikassa.

Voi tietysti kysyä, minkä verran EU-kansalaisten – suomalaistenkin – arvioihin on vaikuttanut yksin Kreikasta parin viime vuoden aikana kantautuneet tiedot mädästä ja läpeensä korruptoituneesta hallinnosta ja politiikasta.

Keskiarvoa ei ehkä kannata noteerata liikaa tässä mittauksessa. Lisäksi maiden koot, hallintomallit ja -rakenteet vaihtelevat. Siksi tilaisuudetkin tulla varkaaksi vaihtelevat.

Suomen politiikan ja talouden ikävä musta piste ovat lukuisat eritasoiset hyvä veli -verkostot. Periaatteessa sama rakenne toistuu valtakunnan huipulta pienimpään kirkonkylään.

Näissä epävirallisissa yhteyksissä politiikan ja elinkeinoelämän päättäjät kykenevät vaikuttamaan asioihin ja viemään niitä haluamaansa suuntaan. Muodollisiin päätöksiin verkostolla ei ole useinkaan mitään yhteyttä tai ne ovat päälle päin kaiken tarkastelun kestävä.

Suomi on tällaiselle harmaan alueen vaikuttamiselle erityisen altis maa. Politiikan ja talouden ylärakenteen ympyrät ovat lopultakin pienet. Yhteisiä ja ristikkäisiä intressejä syntyy ja luodaan helposti.

Hyvä, huono esimerkki suomalaisesta suhmuroinnista on Finnairin toimitusjohtajan asuntojärjestely. Vaikka kaikki olisi mennytkin muodollisesti pykälien mukaan, järjestely ei herätä ulospäin luottamusta. Keskeisten toimijoiden ristikkäiskytkökset näyttävät aivan liian läheisiltä.

Jupakan viimeinen sanakin nostatti oikeastaan vain lisää kysymyksiä. Omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala (vihr) kyseenalaisti asuntojärjestelyn jyrkin sanoin, mutta totesi vuorokautta myöhemmin kaiken olevan kunnossa.

Luultavasti monelle suomalaiselle jäi mielikuva, että asiassa ei sittenkään kyetty kääntämään aivan viimeistä kiveä. Olisi ehkä tarvittu vahvempi ministeri.