Tukisopu ei vieläkään ratkaise Kreikan kriisiä

Eri pankkien pääekonomistit ovat Kreikan velkakriisin suhteen olleet pari vuotta jatkuvassa päivystyksessä. Heidän mieltään kysytään jatkuvasti ja heiltä saadaan vastaajasta riippuen monenlaisia vastauksia.

Pääosin mielipiteiden jako menee sen suhteen kannattaako Kreikalle syytää rahaa, vai pitäisikö maa päästää konkurssiin ja itse etsimään devalvoituvan drakman voimin hidasta ja kivuliasta nousua.

Vaikka Kreikkaa tuetaan - kuten nyt jälleen tehtiin - on maan tie tuskainen. Vuosia ja vuosikymmeniä eteenpäin.

Yksi näkemys maanantaisen ratkaisun jälkeen on se, että tukisovulla onnistuttiin välttämään velkakriisin kärjistyminen. Näin ollen päälle kaatumassa olleet ongelmat olisi joksikin aikaa saatu ratkaistua.

Kreikka on euroalueen maiden joukossa oma erillistapauksensa. Maalle on asetettu kovia ehtoja, mutta se ei lupauksistaaan huolimatta ole niitä kyennyt toivotussa määrin täyttämään. Toki lääkkeet ovat äärimmäisen kovat.

Markkinat seuraavat Kreikan toimia hyvin tarkasti. Maata vaaditaan pitämään kiinni sopimusehdoista.

Kreikassa seuraava merkittävä näytös ovat huhtikuun vaalit, joissa puolueiden sitoutuneisuus sopimusten suhteen ratkaistaan.

Yksityisen sektorin velkajärjestelystä vaaditaan nopeaa sopimista. Miten vain sopiminen meneekin, niin ihan oikeasti on kyse velkajärjestelystä ja yksityisten luotottajien lainojen alaskirjauksen loppuun viemisestä.

Toisissa arvioissa ei enää uskota Kreikan selviytymiseen massiivista tukipaketeista huolimatta. Yleinen mielipidekin Kreikan tukipaketteja solmivissa euromaissa on kääntynyt tai kääntymässä piuhat irti -politiikan kannalle. Tämä tarkoittaa sitä, että Kreikka päästetään vararikkoon ja irrotetaan euroalueesta.

Pääosa euromaiden johtavista ja vastuussa olevista politiikoista on sitoutunut Kreikan tukemiseen jopa niin selkeästi, että Kreikka uskaltaa olla uskomatta uhkailuja tuen lopettamisesta.

Päättäjät mukaan tukemisessa on kysymys pienemmästä pahasta. Suurempi paha, eli konkurssi, voisi johtaa ketjureaktioon, joka yltäisi euromaiden syvimpään ytimeen. Selvää onkin, että Kreikkaa tukemalla tuetaan erityisesti Saksan ja Ranskan pankkeja.

Kreikan ensimmäisen ja tämän toisen tukipaketin rakentaminen on ollut hankalaa. Tästä toisestakin paketista sovittiin jo lokakuussa, mutta lujille se otti kuin koiraan poikiminen.

Oman sävynsä tukipaketille antoi Suomen ja Kreikan vakuussopimus, joka allekirjoitettiin Brysselissä ennen euromaiden valtiovarainministerikokousta. Vakuussopimus - vaikka sen vaikutuksista on esitetty perusteltuja epäilyjä - on ehto sille, että Suomi osallistuu Kreikan uuteen tukipakettiin.

Suomen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) kuvasi tunnelmaa hyväksi, mutta kreikkalaiskollega Evangelos Venizelosille tilaisuus oli ahdistavampi. Venizelosin nöyrtyminen oli kaksin verroin vaikeaa, kun muistaa kuinka tämä hieno herra kreikkalainen aikoinaan komissaarina nöyryytti EU-jäsenyydestä neuvotellutta Suomea kerran toisensa jälkeen.

Tukipaketeista johtuen ja niistä huolimatta kreikkalaisten itsensä on käytävä maassa rehottavan korruption, ylisuuren byrokratian ja epäuskottavan oikeusjärjestelmän kimppuun. Itse heidän on korjattava paljon, jotta investoinnit voisivat lähteä liikkeelle aloittamaan maan toipumista.