Työnjako pitää ratkaista ensin

Lieneeköhän takapuoli edellä puuhun kipuaminen kadonnutta kansanperinnettä, mutta ainakin hallitus pitää sitä yllä kuntauudistuksen nuotituksellaan. Takapuoli edellä puuhun käppääminen osoitti ennen tietenkin voimaa ja sinniä, mutta järkevänä touhua ei pidetty.

Hallitus piirtää ensin kuntakarttoja uusiksi, eikä tunnu kuuntelevan niitä, jotka kaipaavat uudistukseen sisältöä. Sisältö tarkoittaa sitä, että pitää ensin miettiä uusiksi kuntien tehtävät ja palvelujen tuottamisen tavat ja sisällöt.

Kuntarakenne muuttuu sitten sen jälkeen sellaiseksi, kuin tähdelliseksi ymmärretään.

Rajojen piirtelemistä tähdellisempi asia on esimerkiksi ja erityisesti terveydenhoidon ja sosiaalipalvelujen järjestäminen. Tehtävä on tärkeä ja kiireellinen ja se pitäisi hoitaa ennen rajojen piirtelyä.

Tähän marssijärjestykseen puuttuu keskusta, joka perää hallitukselta perusteluja kuntauudistukselle välikysymyksellä.

Keskusta kysyy mihin suurkuntahankkeen hyödyt perustuvat ja miten hallitus aikoo turvata kuntalaisten lähipalvelut ja vaikuttamismahdollisuudet. Puolue toteuttaisi kuntauudistuksen toisin ja kiinnittäisi huomiota muun muassa kuntien tehtävien määrittelyyn ja palvelurakenteisiin.

Moni kuntapäättäjä ja kuntalainen näyttääkin jakavan keskustan näkemyksen, jonka mukaan parhaillaan menossa oleva kuntien kuulemiskierros on pelkkää teatteria. Hallituksen ajama aikataulu on mahdoton, jos kuntia on ylipäänsä tarkoitus aidosti asiassa kuulla.

Aluekierroksella esiteltävä kuntakartta lähteekin kuntien nykyisistä tehtävistä. Oikeampi järjestys olisi se, että kunnille kertyneet tehtävät kartoitetaan ensin ja etsitään poliittinen ratkaisu niiden jakamisesta kuntien ja valtion ja varsinkin maakuntien kesken.

Valtiovarainministeriön asettama työryhmä valmistelee esityksen muun muassa nyt kaavailtujen uusien kuntien tehtävistä. Esitys tulee kuitenkin vasta runsaan kahden vuoden päästä.

Edellinen kunnon tutkimus kuntien ja valtion työnjaosta sekä tehtävien rahoituksesta on peräisin 1990-luvulta.

Kuntien tärkein ja myös eniten varoja nielevä palvelukokonaisuus koostuu perus- ja erikoisterveydenhuollosta sekä sosiaalipalveluista. Näiden järjestämiseen kaivataan saumatonta kokonaisuutta, joka takaa tehokkaan ja tasa-arvoisen tuloksena.

Monista malleista puhutaan. Koko pompsi voitaisiin ottaa valtion haltuun, jolloin sen rahoitus siirtyisi merkittävästi suhteellisen verotuksen piiriin.

Terveys- ja sosiaalipalveluja hoidetaan nykyisin suuressa määrin kuntayhtymien toimesta. Yhtymistä puuttuu kuitenkin vaaleilla valittu toimintaa viitoittava ja valvova elin. Maakuntien vastuulle siirtäminen olisi monien kuntavaikuttajien mielestä hyvä malli. Se mahdollistaisi myös paikallisen vaikutusvallan.