Kuntavaaliehdokkaita etsitään sumussa
Vain harvoin puolueet joutuvat haalimaan kuntavaaliehdokkaita yhtä sameassa näkymässä kuin nyt. Se tiedetään varmasti, että kuntakenttää odottaa lähivuosina melkoinen myllerrys. Sitä taas ei tiedä tarkasti kukaan, mikä ja millainen on rypistyksen lopputulos.
Normaalisti työntekijää etsivä yritys tai yhteisö pystyy tarkasti kertomaan hakijoille, millaisesta työtehtävästä on kysymys. Ehdokkaita etsivillä puolueilla ei ole nyt samaa mahdollisuutta.
Tavallisesti kaiken tietävillä puolueilla ja niiden kunnallisjärjestöillä ei ole ehdokkaille oikeastaan muuta varmaa sanottavaa kuin se, että pesti kestää neljä vuotta. Tosin nykyisillä työmarkkinoilla sekin tieto olisi useimmille suomalaisille ylellisyyttä.
Suurimmassa osassa maan nyt yli kolmesta sadasta kunnasta ei varmuudella tiedetä, millaiseen kudelmaan kunta vaalikauden aikana sidotaan.
Vain arpapelin reunaehdot ovat todennäköiset: vuoden 2015 alussa tehtäneen jo kohtuullinen määrä kuntaliitoksia. Varsinainen liitosrypäs on tulossa kaksi vuotta myöhemmin, tammikuussa 2017. Ainakin nyt hahmotellaan tätä aikataulua.
Todennäköisesti kuntauudistuksen suunnittelijat eivät pysty vielä ennen kuntavaaleja kertomaan tarkasti, miten esimerkiksi kuntien sosiaali- ja terveystoimen ratkaisut lopultakin järjestetään. Mikä on esimerkiksi sairaanhoitopiirien kohtalo tai miten ylipäätään turvataan erikoissairaanhoidon saatavuus kaikkialle?
Kun koko kuntakentän tarpeita ryhdytään sovittamaan järjelliseksi ja myös käytännössä toimivaksi malliksi – tai malleiksi – vasta silloin valjennee lopullisesti urakan vaikeus. Taas kerran törmätään siihen paradoksiin, että Helsinki on auttamatta syrjässä, kun pitää katsoa koko maata.
Kokeneille, jo pitempään mukana olleille valtuutetuille on kertynyt tietoa ja taitoa, josta on suurta apua myös tulevalla muutosten kaudella. Tästä näkökulmasta valtuustoryhmien konkareille on hyvin tilaa ja tilausta myös uuden vaalikauden päättäjärivistössä.
Mutta kunnallishallinnon merkittävät muutokset ovat myös erinomainen taitekohta uusille ihmisille ja uusille ajatuksille.
Tulevalla vaalikaudella kunnissa joudutaan ravistautumaan irti monista vanhoista kuvioista ja ajatustottumuksista. Se on helpompaa, jos sidos vanhaan ei ole liian vahva.
Tällaisen valtuustoryhmän – sopivan yhdistelmän kokemusta ja nuorta ennakkoluulottomuutta – kokoamisessa olisi hyväksi avuksi Ruotsin mallin mukainen pitkä lista. Naapurin käytännössä on kuitenkin runsaasti myös heikkouksia, joten sen perään ei oikeasti kannata haikailla.
Meillä vastuu jää puolueitten kunnallisjärjestöille. Ei saa tyytyä siihen, että paikkakunnan valtapuolueet saavat listan täyteen ja pienemmätkin ehdokkaita edes saman verran kuin viimeksi.
Nyt pitää nähdä vaivaa sen eteen, että listalla todella on monipuolinen paketti miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja ja sitten vielä siinä välissä keski-ikäisiä.



