Kirjastojen aika ei todellakaan ole ohi

Jos kirjastosaleissa on totutusti hiljaista, niin ei kovin suurta meteliä ole julkisuudessa pidetty myöskään Kansainvälisen kirjastojärjestöjen liiton konferenssista. Helsingissä oli viime viikolla koolla noin 4000 kirjastoalan ammattilaista eri puolilta maailmaa.

Kirjastoista ei saa räväköitä otsikoita, mutta isoja asioita kokousväki on pohtinut.

Periaatteeltaan kirjastot ovat olleet samanlaisia jo vuosituhansia. Ne kokoavat tietoa ja sivistystä halukkaiden käytettäväksi. Muutos on ollut se, että kirjastot ovat tulleet oppineiden lisäksi tavallisten kansalaisten käytettäviksi.

Kirjastojen tehtävä on edelleen sivistää, miksei myös viihdyttää, mutta yhtä kaikki olla hyödyksi.

Kirjastot ovat nyt ehkä kaikkien aikojen suurimpien haasteiden edessä. Niiden pitää löytää keinot pysyä tarpeellisina ja kiinnostavina tulevaisuudessakin.

Lienee liian pahasti sanottua, jos epäilee sivistymättömyyden leviävän sivistyksen kustannuksella. Paremminkin lienee niin, että ihmiset hakevat nykyään tietoa muista lähteistä kuin kirjoista.

Kirjojen varma puoli on se, että niihin voi luottaa. Suositussa internetin maailmassa voi liikkua mitä puppua tahansa. Sen käsitteleminen vaatii perinteistä sivistystä, mitä on mahdollista osiltaan hankkia kirjastoista.

Kirjan murros on tosiasia. Tekniikka on vähentänyt painettujen kirjojen merkitystä. Digitaaliseen muotoon muutetut materiaalit ovat helppokäyttöisiä ja joillekin varsin mieluisia.

Kirjan myötä muuttuvat myös kirjastot ja niiden palvelut. Myös kirjastoväen työ muuttuu.

Nykyajan länsimaissa kirjasto elää muutoksen keskellä. Kehittyvissä maissa kirjasto on ehkä siinä tilassa, missä se oli esimerkiksi Suomessa sata vuotta sitten. Kirjastosta on mahdollista ammentaa tietoa, taitoa ja sivistystä, jota kansalaisyhteiskunta tarvitsee.

Kirjan kuolemaa on kuitenkin liian aikaista manata. Kirjaa ja kirjastoa tarvitaan ja erityisesti halutaan. Monelle kirjasto on tärkeä paikka sinänsä. Monelle maaseutupitäjälle ja -kylälle kirjasto on tärkeä yhteisön elinvoiman säilyttäjänä.

Kirjastojen kustannukset ovat kunnille minimaalisia moniin muihin menoeriin verrattuna. Siksi on väärin ja turhaa säästää kirjastoja hengiltä. Hengenravinnon nauttiminen kun parantaa monista vaivoista.

Kehitystyötä tarvitaan. Helsinki rakentaa monimediakeskeistä keskustakirjastoa. Sellaista tarvitaan, kunhan muistetaan samalla olla kurjistamatta pieniä sivukirjastoja.

Maaseudun kaupungeissa ja pitäjissä on kiusausta sulkea pieniä kirjastoja ja keskittää jopa muutenkin supistuvia palveluja.

Kuntalaiset ovat mittausten mukaan hyvin tyytyväisiä kirjastoihinsa. Kun kirjastokansa taitaa tapansa mukaan olla hiljaista väkeä, eivät he aina osaa pitää tarpeeksi ääntä kirjastojensa puolesta.