Kotimaiset puutarhamarjat on jalostettu villeistä sukulaisistaan

Mustaherukka

Ribes nigrum

Yleistä: Mustaherukka on alkuperäinen pensas Suomen luonnossa, vaikka nykyisin se tunnetaan enimmäkseen viljeltynä.

Lajikkeet: Tunnetuimpia ovat Öjebyn, Melalahti ja Mortti.

Käyttö: Mustaherukkaa käytetään mehuina, tuore- ja pakastemarjoina, hilloina ja hyytelöinä.

Tehoaineet: C-vitamiinia 130–180 mg, kuitua 5,8 g ja kilokaloreita 48/100 g.

Muista myös: Lehdistä saa yrttijuomaa tai simaa. Niitä käytetään myös kurkkusäilykkeisiin.

Erikoista: Monelle kuuma mustaviinimarjamehu on paras flunssan lievitys.

Karhunvatukka

Rubus fruticosus

Yleistä: Karhunvatukka on vadelman sukulainen. Mustat marjat kypsyvät elo–syyskuussa. Menestyvät vain Etelä-Suomessa. Pitkät versot tuetaan.

Lajikkeet: Sonja.

Käyttö: Pakasteiksi, hilloiksi, mehuiksi ja viiniksi.

Tehoaineet: C-vitamiinia 20 mg/100 g, runsaasti myös hyödyllisiä flavonoideja ja lignaaneja.

Muista myös: Eräs lajin risteytys on ­boysenmarja.

Erikoista: Kukkii keskikesällä näyttävin valkoisin kukin.

Vadelma

Rubus idaeus

Yleistä: Viljely ­tunnetaan jo 1500-luvul­ta. Herkkä marja kerätään tuoreena syötäväksi ja pakastettavaksi suoraan rasioihin.

Lajikkeet: Ottawa, Muskoka, Preussen, Veten ja Ville.

Käyttö: Monin tavoin. Pienikin määrä antaa ­hienon aromin mehuihin, mustikasta ja vadelmasta syntyy klassikko – kuningatarhillo.

Tehoaineet: Runsaasti magnesiumia, kalsiumia,­ fosforia ja magnaania, C-vitamiinia ­25–30 mg/100 g.

Muista myös: Aromikkaat villivadelmat.

Erikoista: Kuuluu ruusukasveihin ja marja on luumarja.

Karviainen

Ribes uva-crispa

Yleistä: Nykyiset viljelylajikkeet polveutuvat ­eurooppalaisten ja pohjoisamerikkalaisten lajien risteymistä.

Lajikkeet: Hinnonmäen keltainen ja Lepaan ­punainen.

Käyttö: Kypsät marjat ovat ihania sellaisinaan, mutta karviaisista saa myös herkullista hilloa.

Tehoaineet: C-vitamiinia 35 mg, kuitua 3,4 g ja kilokaloreita 29/100 g.

Muista myös: Pensas on piikkinen, siitä sen ­kyökkisuomen mukainen nimi tikkelperi.

Erikoista: Käytettiin aluksi aitakasvina.

Punaherukka

Ribes rubrum

Yleistä: Esiintyy luonnonvaraisena koko maassa. Viljely alkoi Skandinaviassa 1600-luvulla. Puutarhoissa viljellään myös valko- ja viherherukkaa.

Lajikkeet: Punainen hollantilainen, Rotes ­Wunder ja Jonkheer van Teets.

Käyttö: Yleinen mehumarja ja erinomainen ­piristys muun muassa marjasalaateissa.

Tehoaineet: C-vitamiinia 50–65 mg, kuitua 5 g ja kilokaloreita 47/100 g.

Muista myös: Älä sekoita punaherukkaa sen sukulaiseen taikinanmarjaan.

Erikoista: Kuivatuista lehdistä valmistetun teen ­sanotaan lievittävän kihtiä ja reumatismia.

Ruusunmarja

Rosa rugosa

Yleistä: Ruusunmarjoja saadakseen on parasta istuttaa kurtturuusuja, mutta marjoja tuottavat monet muutkin ruusulajikkeet. Marjoja kutsutaan myös kiulukoiksi. Pensaan marjat kypsyvät eri aikaan.

Lajikkeet: Esimerkiksi Rosa rugosa.

Käyttö: Marjoista valmistetaan sosetta, teetä ja jauhetta sekä ruusunmarjaöljyä.

Tehoaineet: C-vitamiinia 1 250 mg/100 g eli jopa kymmenkertaisesti mustaherukkaan verrattuna, sisältää myös A, D ja E-vitamiineja.

Muista myös: Ruusunmarjojen perkaaminen on työlästä.

Erikoista: Ruusunmarjassa on yhtä paljon kuituja kuin ruisleivässä.

Tyrnimarja

Hippophae rhamnoides

Yleistä: Kasvaa Suomessa luonnonvaraisena merenrannoilla, mutta tyrniä on alettu myös viljellä. Se on niin sanottu kaksikotinen kasvi eli marjoja saadakseen on istutettava sekä hede- että emikasveja.

Lajikkeet: Raisa ja Rudolf.

Käyttö: Mehuina, hilloina ja pakastettuina.

Tehoaineet: C-vitamiinia 165–200 mg, kuitua 6 g ja ­kilokaloreita 79 / 100 g.

Muista myös: Erityisesti syksyisin tyrnituotteita saa toreilta ja markkinoilta.

Erikoista: Tyrniä käytetään myös lääke- ja kosmetiikkateollisuudessa.

Marja-aronia

Aronia mitschurinii

Yleistä: Koriste- ja marjapensas, jossa on suuret, sinisenmustat marjat. Satoa yksi pensas antaa jopa 10 kiloa. Pensaan syysväri on loistavan oranssi.

Lajikkeet: Viking.

Käyttö: Mehuiksi, hyytelöiksi, marmeladeiksi ja viiniksi. Marjoissa on runsaasti pektiiniä.

Tehoaineet: Sisältää runsaasti hyödyllisiä ­fenoliyhdisteitä sekä kivennäis- ja hivenaineita.

Muista myös: Yhdysvalloissa marja-aronian ­mehu on terveysmehujen kärkikastia

Erikoista: Alhaisesta verenpaineesta kärsivien­ ei pitäisi käyttää marja-aroniaa usein. Marjat värjäävät voimakkaasti, siksi ne poimitaan usein suojakäsineet kädessä.