Lomma:Lapaset jäivät Kanadaan

Kirjoittanut Mettäläinen, Julkaistu: 3.3.2010 10:46

Yritin nousta bussiin, mutta ei siitä mitään tullut. Kanada oli juuri voittanut olympiakultaa jääkiekossa, ja mekin saimme kokea osamme siitä riemusta, jota kanadalaisfanit vuolaasti levittivät pitkin kaupungin katuja. Olimme juuri saapuneet viimeiseltä Whistlerin kierrokselta ja nyt oli aika palata Suomeen. Kisojen päättäjäisseremoniat pyörivät lentokentän televisioissa, kun paluumatkamme alkoi.

Yöunet jäivät lähtöä edellisenä yönä lyhyiksi. Lontoossa piehtaroin itseni mitä mielikuvituksellisimpiin asentoihin etsiessäni sopivaa nukkumisasentoa lentokentän penkeiltä. Ensimmäisen lennon jäljiltä olo oli kuin rasvassa ja liassa uitetulla ilmapallolla. Siinä nököttäessä toppatakkini toimi oivallisena saunan korvikkeena. Hikipisarat valuivat nihkeästi pitkin selkääni ja laukun hihna kiristi kaulaani niin, että silmäni pullistelivat paineessa. Oli nälkä ja jano, mutta ei tehnyt mieli syödä eikä juoda mitään. Viikkotolkulla jaloissa mädäntyneet kenkäni haisivat varmasti kilometrin päähän, kun riensimme tarkastuksesta toiseen kohti toista lentoa.

    Helsingissä yövyimme hotellissa. En saanut nukuttua, siksi olin ensimmäinen aamupalalla. Sitten oli jotain lentolippusäätöä, ja meidän piti taas vain seistä ja toljottaa, niin kuin lehmät navetassa. Rovaniemellä päässäni soi ja humisi. Ehkä juuri siksi onnistuin jotenkin lukitsemaan itseni lentokentän vessaan ja jouduin kiipeämään naapurikabinettiin, jotta pääsin vessasta pihalle. Bussissa tuijotin lattiaa. Monet menivät puhumaan mikrofoniin ja kiittivät meitä matkakumppaneita hyvästä reissusta. Eikä sitä käynyt kieltäminen. Makea oli reissu.

    Päällimmäisinä ihmisillä tuntui jääneen mieleen Vancouverin kaunis kaupunki ja sen iloiset sekä avoimet asukkaat. Reissuporukkamme matkan loppumetreille asti säilynyt hyvä yhteishenki keräsi myös paljon arvostusta, ja reissun järjestämisestä vastannut Erkki Knuuti sai hänkin ansaitun kiitoksen. Yksityiskohtaisempana tietona mainittakoon, että hiihtoasiantuntijoihimme lukeutuva Olavi Vanhapiha oli pistänyt merkille hiihtokilpailujen onnistuneet järjestelyt. Hän kertoi, että toimitsijoita tuskin huomasi stadionilla, ja opasteet sekä muut järjestelyt olivat hyvin pelkistettyjä mutta silti toimivia.

    Itse olen tässä vaiheessa sen verran ulapalla, että en osaa arvioida matkaamme muuten kuin sanomalla, että kyllä kannatti lähteä. Löin jo ensimmäisen koneellisen pyykkiä pyörimään. Matkalaukku haisee aivan olympialaisilta. Laukun syövereistä löytyy monia erikokoisia siniristilippuja, olympiakrääsää, kuten pinssejä ja lippalakkeja. Sieltä löytyy myös Jeffiltä saatu diplomi sekä kisapaikalta ostetulla chilikastikkeella höystetty Suomi-kaulahuivi. Yhtä asiaa ei tosin löydy, nimittäin sellaisia punaisia lapasia, joiden kämmenpuolella on valkea vaahteranlehti. Sellaisia lapasia metsästettiin viime hetkille asti, mutta ne oli myyty loppuun joka paikassa.

Johannes Lomma