”He tappaisivat perheeni ja minut”

”Huomasin kirjeen vasta, kun olin käynnistänyt Porschen. Tuulilasin pyyhkijän alla oli A4-kokoinen valkoinen kuori. Päällä luki tikkukirjaimin: Timo Rapila.

Oli tiistaiaamu pääsiäisen jälkeen, maaliskuussa 2008. Olin lähtenyt Turun asunnolta ja poikennut Auranlaakson ABC:lle. Olin menossa Kyröntarhoille töihin.

Ajoin sivuun. Paperi oli kirjoitettu koneella englanniksi. Kuvia oli yli kymmenen. Minua ja perhettä oli seurattu kuukausia.

Minun käskettiin viedä kaksi miljoonaa euroa paikkaan, joka oli piirretty kartalle. Jos haen virkavallan apua, he tietävät sen heti.

Jos en tottele, he tappavat perheeni ja minut.

Aikaa annettiin muutama päivä. Tarkemmat ohjeet saisin puhelimella.

”2-vuotiaalle luotiliivit”

Halusin pois liikenteen jaloista. Lähdin vaistomaisesti ajamaan sen autoliikkeen pihalle, jossa olin luvannut poiketa. Matkaa oli muutama kilometri. Pulssi kiihtyi. Tajusin, ettei kirje ole pelleilyä. Paniikki iski.

Jäin autoon. Soitin Kyröntarhoille ja pyysin peruuttamaan tapaamiset siltä päivältä. Vetosin sairaustapaukseen.

Oli pakko saada apua ja oikeutta. Emme olleet tehneet mitään väärää, kenelläkään ei ollut syytä kostaa.

Ajoin Turun sivukaupungille. Syöksyin taksin takapenkille. Käskin ajaa keskustaan, kääntymään sinne ja tänne. Pyysin poliisiasemalle ja mutisin jotain ajoluvan uusimisesta.

Poliisi piti kirjettä vaarallisena. Se uskoi, että menestynyt yrittäjä voi Suomessakin joutua näin kovaan paikkaan. Uskon, että perhe otettiin heti suojeluun.

Siviilipukuinen poliisi ajoi taloyhtiömme autohalliin, josta pääsin hissillä asunnolle. Perhe koottiin yhteen. Tuntui, ettei turvallista paikkaa olekaan. Poika joutui jäämään koulusta.

Palkkasimme turvallisuusfirmasta kaksi miestä, jotka tulivat yöllä. Poliisi vakuutti, että miehiin voi luottaa. Palkkasimme vielä toiset kaksi turvamiestä. He kävivät asunnoissamme koko kriisin ajan säännöllisesti, jotta elämä näyttäisi ulospäin normaalilta.

Kolmantena yönä siviilipukuiset poliisit ajoivat meidät uuteen piilopaikkaan. Kaksivuotias tyttärentytärkin puettiin luotiliiveihin.

Seuraavana päivänä kännykkä soi.

”Ajoin heti päin punaista”

Noudatin kiristäjien ja virkavallan ohjeita. Hain Turun keskustan pankista salkun. Jännitin helvetisti ja ajoin ensimmäisissä liikennevaloissa päin punaista.

Takana tuli pakettiauto ja teki saman rikkomuksen. Etupenkillä näkyi roiston näköisiä miehiä. Tajusin, että joku ajaa kannoillani ja soitin poliisille.

Minulle vastattiin: Ole huoletta, he ovat meikäläisiä.

”Kirjoitin nöyrän kirjeen”

Poliisi tarvitsi aikaa. Salon ABC:n parkkipaikalla kirjoitin kiristäjille nöyrän kirjeen. Anoin lisäaikaa miljoonien hankkimiseen. Pyysin, ettei perhettä vahingoiteta. Lupasin, että vaatimukset täytetään. Työnsin kirjeen salkkuun.

Ajattelin, että minun on pystyttävä tähän.

Lähdin ajamaan moottoritietä paikkaan, joka oli piirretty karttaan.

Levähdyspaikan hirviaitaan oli väännetty aukko, josta mahduin juuri ja juuri ryömimään läpi. Seurasin puihin kiinnitettyjä punaisia teippejä. Rämmin metsään. Kahlasin lumessa.

Kuusiryppään viereen oli aseteltu havuja, joilla peitin salkun.

”Tämä on miehen rooli”

Kiristäjät tekivät puhelimessa selväksi, että loput rahat on saatava.

Vaihdoimme taas piilopaikkaa. Psyykkasin itseäni: Olen perheenpää ja yritysjohtaja, tämä on miehen rooli. Kun sodassa tulee paha tilanne, siihen mennään.

Jouduin rämpimään kuusiryppään juurelle kolme eri kertaa. Se kuului poliisin taktiikkaan. Viimeisellä kerralla sydän jyskytti sitä rataa, että juuri ja juuri henki pihisi. Aurinko paistoi, metsässä oli kuumaa. Lunta ei enää ollut.

Kun selvisin autolla takaisin asuntomme parkkihalliin, en enää pysynyt pystyssä. Siviilipukuiset poliisit veivät minut perheen luo.

”Näin haamuja”

Seuraavana päivänä kello 15 poliisi piti meille tiedotustilaisuuden. Kaksi virolaista miestä oli pidätetty, tapaus oli ratkennut.

Halasimme. Perheemme oli elänyt eristyksissä tasan neljä viikkoa.

Aurajoen rannassa oli markkinat. Näin haamuja. Säikyin jokaista nahkatakkista miestä. Pelkäsin, että joku kiristäjien lähipiiristä kostaa. Turvamiehet suojelivat meitä vielä lähes viikon. Stressiä ja unettomuutta jatkui kuukausia.

Rikolliset saivat vankilatuomiot. Uskon, että tämä on meidän kohdalta ohi.”

Fakta

Yritys: perheyritys Honkaholding Oy. Pääomistaja ja hallituksen puheenjohtaja on Timo Rapila Honkajoelta. Honkatarhat Honkajoella, Kyröntarhat Pöytyällä ja Marttilassa, Mykora Eurassa, Green Automation sekä puolet virolaisesta Grüne Fee Marketista.

Liikevaihto: Yli 30 miljoonaa euroa, työllistää noin 300.

Tuottaa: Kasvihuonevihanneksia, yrttejä ja herkkusieniä, kehittää ja myy kasvihuoneteknologiaa.

Ratkaisun avain: Usko oikeuteen

Yritysjohtaja Timo Rapila kiittää perheensä pelastumisesta poliisivoimia. Ilman virkavaltaa taakasta olisi uhkausten alla tullut ylivoimainen.

– Tytärtenkin perheet tuotiin turvaan. Kahdeksan hengen kuljetukset ja piilottamiset olivat melkoinen urakka, Rapila toteaa.

Tapausta selvittivät myös Viron valtionsyyttäjävirasto sekä Viron ja Suomen keskusrikospoliisit.

Virolaismiesten vangitsemisen jälkeen poliisi tiedotti tapauksesta julkisuuteen. Rapila on kiitollinen, ettei nimiä mainittu. Iltapäivälehtien otsikot olivat suuria, mutta uhrin nimi pysyi salassa.

Rapila on kirjoilla Pohjois-Satakunnassa Honkajoella, josta perheyritys on laajentunut Turun seudulle ja Viroon. Organisaatiossa vain avainhenkilöille kerrottiin kiristyksestä. Rapila kiittää heitä vastuun kantamisesta.

– Työpuheluja ei tullut montakaan. Poissaolooni ei kiinnitetty erityistä huomiota, sillä liikun paljon.

Rapila kehottaa yrittäjiä pohtimaan turvallisuutta ja käymään perheen asioita läpi alan ammattilaisen kanssa.

– Turvamiesten palkkaaminen maksoi, mutta saimme rahoille täyden vastineen. Turvamiehet myös psyykkasivat aikuisia ja keksivät piristystä pikkutytölle.

Rapila arvelee joutuneensa kiristyksen kohteeksi, koska hänellä on pohjalainen luonne.

– Kun on aloittanut tyhjästä, haluaa näyttää. Voisihan sitä elää vaatimattomasti.

Yrittäjän nimi on näkynyt Suomen suurimpien veronmaksajien listoilla.

– Kiristäjät saattoivat ajatella, että tuollainen tulee maalta, jostain Honkajoelta, ja on varmaan helppo kohde. Julkiset verotiedot pitäisi kieltää. Ne voivat altistaa ihmisiä rikosten kohteiksi.