Karhean rehellistä itsetilitystä
- Anssi Hanhela on parhaimmillaan voimakasvetoisessa Kevät-maalauksessaan .
Kuvataide
Anssi Hanhelan maalauksia Galleria Art Halvaressa Oulun Saarelassa 23.5.2010 saakka.Kemistä Haukiputaalle muuttaneen kuvataiteilijan Anssi Hanhelan öljyväri-, akryyli- ja sekatekniikkamaalaukset painottuvat yhä osoittavammin seksuaalisymboliikkaan. Kun teokset vielä kaksi vuotta sitten olivat pääosin leikkisästi maalailevia, uusimman näyttelyn päätunnelma on ahdistava, jopa epätoivoinen.
Ellei galleristi Erkki Halvari olisi liittänyt näyttelyyn myös varhaisempia, mm. kahta vahvaa ja valoisaa Kevät-aiheista öljyvärimaalausta ja ellei uusinkin Kevät -maalaus viittaisi toivon mahdollisuuteen, raskas mieliala tempaisi katsojankin mukaansa.
Raitapaitainen mies
Mikä taiteilijan sitten on syössyt lähes totaaliseen synkkyyteen? Eksistentiaalinen ahdistus on usein luovuuden tumma seuralainen. Sen pohjimmaisia syitä lienee elämän mielekkyyden kadottaminen.
Anssi Hanhela on asettunut itse maalauksiinsa karkeavetoisena, raitapaitaisena miehenköriläänä, joka ei osaa tarkastella itseään etäämpää kuin omista ympyröistään käsin ja joka on riippuvuuksiensa ja halujensa vanki.
Naisesta on tullut fyysisen vetovoimansa menettänyt, päätön Taakka, jonka mies lopulta viskaa menemään maalauksessa Taakka pois. Mutta miksi hän ei silti ole helpottunut, vaan kääntyy katsomaan maassa makaavaa kasvot häpeästä punaisina?
Itsetuhoisimmillaan miehen ajatukset ovat groteskeissa sarjoissa Aamu ja Aamulla. Maripaita pellolla, omakuvista arvoituksellisin, voisi viitata tiettyyn ajatusleikkiin eli millaista olisi liittyä Suomussalmen Hiljaisen kansan seuraan?
Itseruodinta – yksinäisyyden, riippuvuuden ja ahdistuksen kokemukset – kulminoituvat akvarellissa Illanvietto. Tapahtuman keskiönä on huone, jonka toisella laidalla on liesi, toisella ovi, jolla seisoo haamumainen nainen. Humaltunut mies istuu pöydän edessä sohvalla kahden pirun saartamana.
Sisällön keskitys on luja, kompositio kurinalainen ja tummat värivalinnat kuvaavia. Tässä on näyttelyn rehellisin ja ravisuttavin maalaus.
Taide on näkemysten, kokemusten ja tunteiden jakamista, itsensä täyttä alttiiksi asettamista. Nimenomaan siinä onkin Hanhelan näyttelyn aidoin anti.
Soile Seppä
