Ääniä päässä

Kirjat

J.K. Miettinen: Häiriötekijä. turbator 2010.

Turkulainen pienkustantamo turbator on julkaissut vuodesta 2007 lähtien suomalaisia genrenovelleja. Mukana ovat muun muassa kauhu, scifi ja spefi eli spekulatiivinen fiktio, jota on tarjottu yleiskäsitteeksi science fictionille ja fantasialle.

Niille on kustantamon m-kirjasarjassa annettu erityispaino, vaikka muitakin lajeja julkaistaan. Ehkä syynä on kustantaja Harri Kumpulaisen pitkäaikainen toiminta science fictionin parissa.

Kotimaista scifiä tai spefiä edustaa myös tuore novellikokoelma Häiriötekijä. Kirjoittajaksi merkitty J.K. Miettinen on salanimi, jota kustantaja kieltäytyy paljastamasta. Mistään uudesta tekijästä ei silti ole kyse.

Lajin harrastajat ovat tutustuneet häneen jo aiemmin, sillä useimmat kokoelman novelleista ovat ilmestyneet alan lehdissä.

Alku ei ole lupaava. Lehmien vapautusliikkeestä kertova Cowgirl blues on kaiketi tarkoitettu parodiaksi, mutta tarina ei vakuuta.

Taso nousee kuitenkin heti seuraavassa novellissa, joka kuvaa miehen raskautta. Parhaimmillaan se tuo mieleen John Varleyn sukupuolten eroja oivaltavasti käsittelevän novellin Vaihdon ehdot.

Eikä seuraavassakaan, Vaihtokauppa-nimisessä tarinassa ole moitteen sijaa. Sen päähenkilö kuulee päässään äänen, joka osoittautuu Ukko-ylijumalaksi. Tämä haluaisi kokeilla ihmisenä olemista ja ehdottaa roolien vaihtoa. Paasilinnamainen idea toimii näppärästi, ja ihmisen osa tule testattua varsin perusteellisesti.

Eri yhteyksistä poimitut novellit sisältävät monia muitakin sävyjä. Tuhatvuotias puu esimerkiksi kuvaa surumielisen kauniisti elämän salaperäistä rytmiä. Joutsenlaulussa taas Maa on ihmisineen tiensä päässä, kun Aurinko on kuluttanut itsensä loppuun ennakoitua nopeammin. Jonkin loppumisesta syntyy kuitenkin aina jotain uutta.

On yllättävää, ettei J.K. Miettinen ole voittanut yhtään novellikilpailua. Hänen parhaat tarinansa ovat nimittäin hyviä.

Eivät toki kaikki, ja myös hyvissä teksteissä on tiettyä epätasaisuutta, mutta se on niin yleistä tämäntyyppisissä kertomuksissa, ettei asiaan kannata kiinnittää liiaksi huomiota. Marginaalissa liikutaan rajan pinnassa, ja silloin se tulee joskus ylitettyä.

Tämä pätee myös sukupuolisuuteen. Se saa kokoelman novelleissa muotoja, jotka eivät varmasti miellytä kaikkia. Esimerkiksi kirjan viimeinen tarina on lähinnä vastenmielinen, mutta ehkä hyvällä maullakin voi spekuloida.

Ihmisen päässä on monenlaisia ääniä. Jos kaikki pääsevät kuuluville, tulee sieltä sellaistakin, jota ei haluaisi kuulla.