Luonto ottaa vastaan taiteilijoiden kunnian- osoitukset
- Biennaalin ylivoimaisesti upein teos, japanilaisen Maruyama Yoshikon pajusta punoma Leaf boat, Lehtivene, asettuu luontevasti sitä varten rakennetulle kivikkopohjalle.
- KUVAT
Kuvataide
Pohjoisen ympäristö- ja veistotaiteen ART Ii Biennaali Iin kulttuuriperintöalueella 5.9.2010 saakka.Luonto näyttää hymyilevän suopeasti Iin KulttuuriKauppilan läheisyydessä sen sulautettua suojiinsa kesäkuussa alueella työskennelleiden ympäristötaiteilijoiden teokset.Ekologisen kestävyyden periaate ei ole rajoittanut biennaaliin kutsuttujen taiteilijoiden henkilökohtaisia näkemyksiä. Vaikutelmaksi jää kunnioittava kohtaaminen luonnon kanssa, sen ehtojen hyväksyminen niin, ettei oma kädenjälki murra säröä idylliseen jokivarteen, jonka ääreltä useimmat teokset löytyvät.
Biennaalin ylivoimaisesti upein teos, japanilaisen Maruyama Yoshikon pajusta punoma Leaf boat, Lehtivene, asettuu luontevasti sitä varten rakennetulle kivikkopohjalle.
Veneen toisella puolella on luonnonkivistä muotoiltu kysymys, Kuuluuko?, toisella puolella sama japaniksi. Teokseen ei ole vielä liitetty erillistä pleksilasista muotoiltua soikeaa vitriiniä, jonka pohjalle on vedostettu vanhoja valokuvia Iin ympäristöstä ja ihmisistä. Tallenne on onnistunut, mutta materiaalien ristiriidan vuoksi soisi, että se asetettaisiin erillisenä Lehtiveneen viereen.
Ruotsalaisen Linus Erssonin värikkäästä puukonstruktiosta löytyy mm. koivunrunko, luontomaalaus, väritasoja ja postilaatikko. Mielikuvituksetonta rakennus- ja ympäristösuunnittelua kritisoiva teos, How to enjoy nature, kehottaa kääntämään katseen luontoon. Postilaatikosta löytyvät ohjeet sen toteuttamiseksi.
Ilmaston globaaliin lämpenemiseen kantaa ottavan grönlantilaisen Maria Paninguak Kjaerulff´in kiviset iglun rauniot kukkaistutuksineen metsikön suojassa luovat kalmistomaisen tunnelman. Ehkä surua on enemmän kuin hätähuutoa, ovat muutoksia säätelevät luonnonvoimat ihmistä mahtavammat.
Norjalaisen Egil Martin Kurdölin betoniseinämään upottamat juurakot teosnimenään, Sweet oblivion - nonalignmentpact, puhuttavat. Luonto kärsii tappion, kun sen ja ihmisen tavoitteet ovat vastakkain.
Jokivarren viimeisin teos, Trough darkness to light, on Helena Kaikkosen, jonka tapasin KulttuuriKauppilassa. Hän selvitti mäntyjen runkoihin kiinnittämiensä virkattujen väripyörylöiden ideaa: Puun juuret nousevat pimeydestä valoon ja tuota valoa symboloivat pimeässä hehkuvat pyörylät. Itse koin ne katseenkääntäjinä maasta korkeuksia kohti.
Ruotsalaisen Lars Vilksin lintutornia muistuttava Station, Asema, linja-autoaseman edessä on jo joutunut ilkivallan kohteeksi, mutta onneksi se on palanut vain pieneltä osin.
Soile Seppä
