Koskinen pysyy kärttyisänä e-kirjassakin
- Seppo Jokisen uutuusdekkarissa Ajomies liikutaan taas usein Tampereen poliisilaitoksen käytävillä, mutta myös Oslon poliisitalossa piipahdetaan.
Kirjat
Seppo Jokinen: Ajomies. 345 sivua. Crime Time 2011.Seppo Jokisen Komisario Koskinen -dekkarit kiinnostavat aina lukijoita, mutta tänään julkaistava Ajomies-romaani herättää tavallistakin enemmän uteliaisuutta.
Ajomies on Jokisen ensimmäinen Crime Time -kustantamon julkaisema dekkari pitkän Karisto-kauden jälkeen. Toiseksi Ajomies julkaistaan ensin vain sähkökirjana, jota myy aluksi yksinoikeudella Elisan e-kirjakauppa.
Paperiversio on vielä painossa ja saadaan kauppoihin noin viikon kuluessa.
Crime Time on tunnettujen dekkaristien osuuskunta, jonka suorasukaisena tavoitteena on taata tekijöille kirjojensa tuotoista isompi siivu kuin he perinteisiltä kustantamoilta saavat.
Tämä on herättänyt lievää närkästystä: mikä se sellainen kulttuurialan yritys on, joka keskittyy itsekkäästi vain jo asemansa vakiinnuttaneiden ja melko takuuvarmasti myyvien nimien tuotantoon?
SAATTAA MYÖS herätä kysymys, vaikuttaako kustantajan vaihto teosten laatuun. Jos tarkoitus on tahkota mahdollisimman paljon rahaa, tehdäänkö myös itse tuotteet mahdollisimman halvalla, esimerkiksi ammattitaitoisista kustannustoimittajista tinkimällä?
Ainakin Seppo Jokisen Ajomiehen perusteella pelko on turha: kielioppivirheitä on vähän ja kirjoitusvirheitä ei osunut silmiin. Tähän pääsee vain harva perinteisen kustantamon dekkari.
Myös romaanina Ajomies on taattua Jokista. Mitään varsinaisesti uutta tai yllättävää kirjassa ei ole, mutta komisario Koskisen vakavahkon asiapitoiseen tyyliin mieltyneiden odotukset täytetään.
Tällä kertaa tapahtumat käynnistyvät Pyynikillä Suomen Trikoon piipun juurelta, josta löytyy niskaan ampumalla tapettu mies. Murha vaikuttaa ammattimaiselta tilaustyöltä, mutta dekkarissa ei mikään voi olla näin yksinkertaista.
Kun Sakari Koskinen joukkoineen alkaa penkoa tapausta, vastaan tulee paitsi mieleltään järkkynyt entinen linja-autonkuljettaja myös toimittaja, joka tutkii norjalaisten hiihtäjien dopingin käyttöä. Viimemainittu teema tuntuu olevan Jokisen sydäntä lähellä, sen verran paljon sivuja hän aiheelle uhraa.
Muutenkin Jokinen seuraa aikaansa: Ajomiestä työstäessään kirjailija lienee lueskellut kohu-uutisia lasten hyväksikäytöstä uskonnollisissa yhteisöissä ja monet muutkin ajan ilmiöt kuten hiilihydraattien välttely saavat osansa.
Ajomies ei ole jännittävintä Jokista, mutta asiallista jatkoa dekkarisarjalle kyllä.
Lukijat antanevat anteeksi jopa sen, että Koskinen karkaa välillä Tampereelta peräti Osloon asti.
Erik Ahonen
