HIM:n lovemetalli puree
- Ville Valon johtama HIM on yhtenä harvoista suomalaisbändeistä onnistunit luomaan oman musiikkityylinsä, jota yleisimmin kutsutaan rakkausmetalliksi. Vastaavaan on kyennyt vain Nightwish omalla oopperametallillaan. HIM o
- KUVAT
Ei siitä pääse mihinkään. HIM on hyvä bändi.
Yhtye näytti lovemetallinsa mahdin piipahtaessaan pitkästä aikaa pohjoisessa. Bändi laajensi tänä vuonna perinteisen Tavastian uudenvuoden keikkansa muutaman keikan kiertueeksi, jonka pohjoisin etappi pystytettiin Oulun Club Teatriaan.Rock-kansa kuuli sankariensa Helldone Festival -kutsun ja valtaisa rockklubi täyttyi lähes ääriään myöten. Ei ehkä ihan loppuunmyyty, mutta lähes. Aavistuksen tungoksesta sai jo piha-alueella, jossa sisään pyrkivien jono oli parisensataa metriä pitkä.Suksee, ei hurmiota
HIM:n vastaanotto ei silti ollut niin hurmoksellinen kuin olisi voinut kuvitella. Yleisö intoutui suosionosituksiin vasta maestro Ville Valon kömpiessä paikalleen mikrofonin varteen. Myös aplodeeraukset, huudot ja muu meteli kappaleiden välillä tyrehtyi pian kunkin biisin jälkeen hiljaiseksi seuraavan kappaleen odotukseksi. Toki huutomyrskyäkin oli, mutta odotettua vähemmän ja laimeampana.Tuskinpa silti HIM:n suosio on silti laantumaan päin. Todisteena siitä yleisö intoutui pyytämättä yhteislauluun Valon kanssa aina kun siihen tilaisuus tarjoutui.Kaikkiaan HIM veti heartagram-logonsa alla tunnissa ja kolmessa vartissa 18 biisiä, joista valtaosa hittejä, joita yhtyeellä totisesti riittää; esimerkiksi Wings of butterfly, Right here in my arms, Join me in death, Wicked game, Soul on fire, In joy and sorrow, Your sweet six six six, The Sacrament, Poison girl ja When love and death embrace.Valon vetovoima
"Himpuloiden" vetovoima – niin Suomessa kuin maailmallakin – perustuu kahteen seikkaan; Ville Valon karismaan ja hienoihin melodisiin lauluihin. Mutta ilman Valoa His Infernal Majestyn nimellä vuonna 1995 toimintansa aloittanut HIM olisi yhä harmaan bändimassan joukossa.Valon valovoimaisuus lienee synnynnäistä. Laiha ketjupolttaja, myssy päässä ja tupakka sormien välissä mikrofoniin nojaileva Valo ei käytä juurikaan perinteisiä lavamaneereja.Eikä juuri liikukaan, mutta tärkein avu irtoaakin kurkusta. Jäljittelemätön ääni, jonka välittömästi tunnistaa ja sen oivallinen käyttö on tehnyt vuonna 1976 syntyneestä Ville Hermanni Valosta kansainvälisen rocktähden, jolta hän myös nahkatakissaan näyttää.Katso lisää kuvia www.pohjolansanomat.fiAVAINSANAT:
