Suuntana pohjoinen
Tasavallan Presidentin arvovallalla silattuna Presidenttifoorumi-keskustelutilaisuudesta on tullut vuosien saatossa merkittävä tapahtuma. Kuudennentoista foorumin otsikkona oli tällä viikolla ”Suuntana pohjoinen - arktinen alue”.
Foorumi ei juuri julkisuuden kynnystä ylittänyt, ikävä kyllä. Aihe ei ollut päiväkohtaisten kohujen sävyttämä, mutta pitkäaikaisilta tulevaisuuden vaikutuksiltaan hyvin merkittävä.
Suomen johtavissa poliitikkopiireissä mielenkiintoa ei ole juurikaan jaettu pohjoisen asioihin. EU-tasolla pohjoisesta ulottuvuudesta puhuttaessa monen suomalaispoliitikon ymmärrys ja huomio on loppunut Suomenlahden rantaan.
Aivan viime vuosina tilanne on muuttunut pohjoisen kannalta oleellisesti paremmaksi. Viesti pohjoisen ja arktisen alueen mahdollisuuksista on mennyt vihdoin perille. Ja toimiinkin on ryhdytty.
Suomessa on tänä vuonna valmistunut valtioneuvoston kanslian asettaman työryhmän laatima kansallinen arktinen strategia. Valtioneuvosto asetti myös keväällä neuvottelukunnan tukemaan ja seuraamaan Suomen toimintaa arktisella alueella.
Arktisen merenpohjan suuria öljy- ja kaasuvarantoja otetaan käyttöön. Ilmaston lämpenemisen yksi seuraus on merijään vetäytyminen. Tulevina vuosina odotetaan pohjoisten merireittien avautumista ympärivuotiseen käyttöön.
Alueella on siis valtava taloudellinen potentiaali, jota maailmantalouden yhdentyminen vielä korostaa. Arktinen alue tarjoaa Pohjois-Suomen elinkeinoelämälle uusia mahdollisuuksia.
Foorumin avannut presidentti Tarja Halonen muistuttikin suomalaisia omista mahdollisuuksistamme. Merkittävä asiantuntemus esimerkiksi laivanrakennuksessa, talvimerenkulussa ja ympäristöteknologiassa ovat mahdollisuuksiamme. Myös viranomaisyhteistyössä ja valvonnassa suomalaisilla on tarjottavaa.
Presidentti muistutti kansainvälisen yhteistyön tärkeydestä myös arktisella alueella. Useimmilla kansainvälisillä järjestöillä kuten YK, Euroopan unioni ja Euroopan neuvosto on omia ohjelmia. Arktinen neuvosto on ainoa, johon kuuluvat kaikki Pohjoismaat, Kanada, USA ja Venäjä. Halonen haluaakin vahvistaa neuvoston toimintaa, mandaattia ja rakenteita, kuten Suomen arktisessa strategiassa on linjattu.
Barentsin euroarktisella neuvostolla on puolestaan tärkeä rooli, koska se tuo yhteen hallitus- ja aluetason toimijat. Pohjoismaisella ministerineuvostolla on arktinen yhteistyöohjelma. Arktisen alueen kannalta ovat merkittäviä paitsi sen merioikeusyleissopimus myös sen yleisemmät rakenteet, joilla käsitellään kestävää kehitystä, ihmisoikeuksia, ilmastonmuutosta ja alkuperäiskansojen asemaa.
Presidentti Halonen kantoi huolta merenpohjan luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyvistä ympäristöriskeistä. Hän oli huolissaan myös alueen asukkaiden elinoloista ja vaikutusmahdollisuuksista muuttuvissa oloissa. Presidentti patisti raivaamaan esteet Kansainvälisen työjärjestön ILOn alkuperäiskansasopimuksen tieltä.
Talouden kasvun ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden sekä ympäristön tarpeiden hallittu kokonaisuus on arktisella alueellakin oltava tavoitteena, linjasi presidentti hyvin aiheellisesti.

