Tutkijoiden näkemys tukee jokivartisia

Vaikka Itämeren lohikantojen tilaa tutkaillut asiantuntijatyöryhmä ei löytänyt yksiselitteistä vastausta siihen, miksi lohen vaelluspoikasten eloonjäänti vaihtelee, niin työryhmän raportissa on mielenkiintoisia näkökulmia.

Ihmisen toiminta on vaikuttanut Itämeren ja sen eliöstön tilaan, mutta luontokin näyttää olevan lohta vastaan.

Pohjois-Atlantin matalapaineiden sijainti muuttaa sateisuutta, suolapitoisuus vähenee ja happitilanne heikentyy. Itämeri rehevöityy ja sen keskilämpötila on noussut. Onko kyse osin ilmastonmuutoksen vaikutuksista? Nämä ilmiöt panevat lohen ja sen saaliseläimet ahtaalle.

Tornion-Muonionjokeen nousi viime kesänä vain puolet edelliskesän lohimärästä, ja saalismääräkin jokilaaksossa jäi alle edellisvuoden.

Kun ajoverkkopyynti kiellettiin, niin se lisäsi heti jokikalastuksen saaliista. Ajosiiman käytön lisääminen merellä on kuitenkin jälleen nostanut pyyntitehon siellä entiselleen. Tutkijoiden havainnot tukevatkin jokivartisen vaatimusta ajosiiman käytön kieltämisestä.

Lohi on vuosisatoja ollut eläin, joka on herättänyt ja herättää yhä intohimoja ja kateutta. Käytännön poliittinen ongelma on, miten tutkimuksillakin välttämättömäksi osoitetut rajoitukset saadaan lohestuksessa voimaan.

Aikoinaan lohesta kiistelivät niin kuningas, piispat kuin jokivarsien talonpojatkin. Nyt saaliinjaolla ovat avomerikalastajat, rannikkokalastajat sekä jokivarsikalastajat, joiden saaliista puolet menee paikallisille ja puolet turisteille.

Nähtäväksi jää, miten asiantuntijoiden näkemykset vaikuttavat maa- ja metsätalousministeriön kantaan, kun se päättää ensi kesän lohenkalastuksesta. Yleensä ministeriö on asettanut eri intressiryhmien edustajista kootun työryhmän pohtimaan asiaa. Lopputuloksena on ollut riitelyn jälkeen kompromissi, jonka jälkeen meno on jatkunut entisellään. Asiantuntijoiden kannan kyselyä tässä vaiheessa voi pitää edistyksenä.

Kun poliitikoilla on nyt päällä vaalikiihko, niin ensi kesää koskeva päätös jäänee ministeriön virkamiesten kannan mukaiseksi. Ennustaa voi silti, että lohikysymys nousee poliittisestikin esiin, kun uutta hallitusohjelmaa sorvataan vaalien jälkeen. Perinteisesti hallitusohjelmaan on kirjattu, että villilohi on pelastettava. Valitettavasti lopputulos on aina vesitetty.

Keskinäisen riitelyn sijaan lappilaisten kannatta nyt keskittää voimansa taisteluun pyynnin vähentämiseksi sekä ilmastonmuutosta ja Itämeren saastumista vastaan. Kyse ei ole vain Tornionjoen tai Simojoen lohesta, vaan myös haaveet Kemijoen kalaportaista ja luonnonlohen palauttamisesta voi unohtaa, ellei poikaskuolleisuutta saada kuriin. Eikä ympäristömyrkkyjen kyllästämä lohi ole edes syömäkelpoista.