Päivitetty 16.3. 11:37, julkaistu 13.3. 18:55
Oman kairan äänenkannattaja

- Tulos ei ole Olli-Markus Taivaiselle se tärkein juttu. Tärkeää on, että saa nauttia elämästä ja urheilusta.
Millainen urheilija kirjaa profiiliinsa, että tavoitteena viisi maailmanmestaruutta ja valmentajana elämä? Onkohan hän leuhka vai hulvattomalla tavalla päättäväinen tyyppi?
Olli-Markus Taivainen, suunnistuspiireissä
Oma, ilmoitti urheilijaprofiilissaan tavoitteensa ja valmentajansa. Se ei ollut vitsi tai tiukkaa tavoitteen asettelua, vaan rennolla asenteella päivitettyjä sarakkeita. Kun urheilijalla on osaamista, kokemusta, itseluottamusta ja oma elämänfilosofia, siitä voi tulla myös totta.
Olli-Markus Taivainen on tänä vuonna saavuttanut hiihtosuunnistuksessa viisi maailmanmestaruutta, neljä nuorten sarjassa ja yhden yleisessä sarjassa. Oman tavoite toteutui.
– Tiesin, että se on mahdollista, jos saan viisi huippusuoritusta. Oikeanlaisella tekemisellä se onnistui. Huumori täytyy olla mukana ja rentous, Taivainen selittää asennettaan rauhallisesti tuumaillen.
Oppi virheistä
19-vuotias Taivainen on harrastanut monipuolisesti urheilua lapsesta alkaen ja suunnistusta 10-vuotiaasta lähtien. Hän on kahminut arvokisamitaleita mennen tullen ja nöyryyttää jo kokeneimpiaan voittamalla mitaleita nenän edestä. Millainen valmentaja elämä on?
– Kokemus on hyvä kouluttaja. Kokemus luo pohjaa, kun tuntee itse oman kehonsa ja kuuntelee tarkasti sen signaaleja. Niitä kannattaa kuunnella ja muodostaa oma filosofiansa.
Taivainen voisi elvistellä saavutuksillaan, mutta se ei taida sopia rehtiin urheilijaprofiiliin. Hiihtosuunnistaja lienee oman tiensä kulkija.
– Kyllä mie olen, Taivainen tunnustaa.
Soili-Iiris Taivaisen mukaan poika on tavallinen nuori, tosin kunnianhimoinen ja päämäärätietoinen. Jos asettaa jonkin tavoitteen, hän tekee kaikkensa sen toteutumiseksi, kuten tämä vuorokausirytmin vaihto.
Penkkariviikolla Taivainen alkoi sopeutumisen Japanin aikaan. Pani iltapäivällä nukkumaan ja harjoitteli otsalampun valossa öisin. Äiti kyseli, että onko tässä järkeä.
– Sanoin, että luota vain minuun, Olli-Markus kertoo hymyillen.
Tärkein ensin
Äidin listaamat ominaisuudet poika sanoo paikkansapitäviksi. Päämäärätietoisuus omalla kohdalla on Taivaisen mukaan sitä, että osaa priorisoida mikä on tärkeää ja mihin satsaa eniten.
Penkkariviikolla ei ollut aikaa harjoitteluun. Se oli hyvä käyttää Japanin aikaan sopeutumiseen jo senkin vuoksi, että sopeutumisjaksolla ei ole hyvä harjoitella kovaa. Taivainen tiesi kokemuksesta, että viisi päivää ei riitä vuorokausirytmin keikauttamiseen.
– Yritän oppia ensimmäisestä virheestä, että en tekisi samaa virhettä toista kertaa.
Vaikka Taivainen on oman tiensä kulkija ja huolehtii itse valmennuksestaan, vanhemmat Soili-Iiris ja
Markku Taivainen ovat tärkeitä taustavaikuttajia.
– Vanhemmat ovat entisiä urheilijoita ja ymmärtävät asian päälle. Keskustelukumppanina he ovat hyvä tuki.
Elämä näyttää olevan muutenkin hallinnassa. Taivainen on päättänyt jo yläasteella, että hänestä tulee maanmittausinsinööri. Teknillisen korkeakoulun pääsykokeita silmällä pitäen hän kirjoittaa tänä keväänä fysiikan ja pitkän matematiikan.
Aito tie mestaruuteen
Koko alkuvuosi on ollut urheilun ja koulun yhteensovittamista, mutta siihen Taivainen on tottunut. Urheilu on Taivaisen mukaan auttanut opiskelussa, sillä urheilussa on oppinut keskittymään. Japanissakin oli fysiikan kirja mukana, mutta siellä kävi niin, että ensimmäisen kerran urheilu haittasi opiskelua.
Taivaisen ratkaisut tuntuvat rohkeilta, mutta hän sanoo, ettei hän ole miettinyt huonoja puolia eikä pelkää epäonnistumista.
– Ei tulos ole se kaikkein tärkein juttu. Tärkeää on, että saa nauttia elämästä ja urheilusta.
Kysytäänpä nuoren miehen unelmia.
– Kaunis vaimo ja kiltit lapset, Taivainen vastaa iloisesti naurahtaen.
Taivainen sanoo arvostavansa saavutuksiaan ja muiden maailmanmestareiden saavutuksia, mutta elämässä on muutakin kuin mestaruuksia.
– En tavoittele rikkauksia. Minulle riittää tavallinen elämä. Maailmanmestaruudet ovat ihmisten keksintöjä, aidompaa on tie maailmanmestaruuteen.
Urheilusta väriä
Kevään abiturientti tanssi vanhojen tanssi penkkareiden jälkeen, koska ne vuosi sitten jäivät urheilun vuoksi väliin. Urheilu vie aikaa, mutta Taivaisen mukaan hän ei ole joutunut luopumaan sen vuoksi mistään.
– En todellakaan. Ellei olisi ollut urheilua, ei olisi ollut niin värikästä elämää. Ehkä on jäänyt muutama perjantai-ilta tai kotihipat väliin, mutta en usko, että olen menettänyt mitään.
Taivaisen asenteesta urheiluun ja elämään kertoo kairojen sitoutumaton äänenkannattaja. Taivainen on päättänyt kertoa itsestään omalla tavallaan. Hän noudattaa terveitä elämäntapoja ja haluaa olla esimerkkinä muille. Tekee mistä pitää, iloitsee onnistumisesta ja iloitsee, jos joku muukin onnistuu.
Oma nettivaltakunta
Nettivaltakunnassa voi kertoa urheilijaprofiilin sensorin saksimat K18-tavoitteet tai päästää rehelliset vuodatuksensa bittiavaruuteen. "Mie en käsitä sitä muniin puhaltelua, jota urheilijat tykkää harrastaa. Jos on tehnyt helvetin hyvää työtä vuosikausia, miksi sitä ei voi kertoa?" "Näen viisi maailmanmestaruutta ihan realistisena tavoitteena, ehkä sinä näet minussa kusipään."
Ensi vuoden tavoitteissa on vielä valinnanvaraa. Joko ehjät suoritukset, särkyneet sydämet, tai kehittyä paremmaksi suunnistajaksi, tai paremmat suoritukset kuin viime vuonna tai kehittyä paremmaksi kuin ensi viikolla.
Jos tavoitteena on viisi maailmanmestaruutta ja valmentajana elämä, urheilija on hulvattoman päättäväinen tyyppi, kuten Olli-Markus Taivainen.
Olli-Markus Taivainen
19-vuotias hiihtosuunnistaja Pellosta.
Kevään abiturientti kirjoittaa fysiikan ja pitkän matematiikan.
Pyrkii teknilliseen korkeakouluun Espooseen geomatiikan tutkinto-ohjelmaan.
Soittaa kitaraa ja rumpuja.
Kuuntelee underground-yhtyeitä, menevää punkkia ja rokkia.
Nettivaltakunnasssa kairojen sitoutumaton äänenkannattaja www. freewebs.com/omataivainen.
Perhe: äiti, isä ja isoveli Juho-Matti.
Voitti tänä vuonna viisi maailmanmestaruutta hiihtosuunnistuksessa, neljä nuorissa, yhden yleisessä sarjassa.
AVAINSANAT: Olli-Markus Taivainen