Inakarin haaksirikko näkyi pirttiin asti
- Olavi Maronen asuu edelleen samassa paikassa, mistä hän tarkkaili yhdeksäntoistavuotiaana moottoripurjealuksen haaksirikkoa Inakarin lähistölle.
Reilu viikko sitten Inakarin lähistöltä löytyneen hylyn tarina on kemiläisen Olavi Marosen mielestä täysin selvä.
– Minä ihmettelen, miten tuo voi olla noin pimeä asia, hän pohtii.
Maronen katselee Paavonkarissa kotipihaltaan Murhaniemen ohi Inakariin päin. Keskikesän aurinkoiset ilmat ovat toisenlaiset kuin silloin, kun hänen tarinansa tapahtuu.
– Istuin pirtissä syksyllä 1949 yhdeksän boforin myrskyn aikaan ja katsoin, kuinka laiva palaa merellä. Kolmimastoinen laiva oli tulossa satamaan, kun se ajoi karille. En tiedä, sortivatko tuulet sen sinne vai minkä takia laiva haaksirikkoutui.
Maronen epäilee, että hylyn tarina muistetaan huonosti toisen palon takia. Samaan aikaan kun laiva haaksirikkoutui merellä ja paloi uppoamiseensa asti, Kemin keskustassa pelättiin kekäleitä toiselta suunnalta.
Senkin palon kipinä lähti vesiltä, hinaajan piipusta. Sama myrskytuuli nimittäin lietsoi liekit Karihaaran sahan lautatarhalla niin suuriksi, että kajot näkyivät Sodankylässä asti.


Kyllä kunnon tulipalon loimotus voi näkyä jopa satojen kilometrien päähän. Tällaisia tulipaloja ei vaan enää nykyään nähdä, kun sahat ja lautatapulit eivät pala entiseen malliin.
Ilmoita asiaton kommentti